Viikonloppu meni messuilla Helsingissä ja nyt sitten menee pari päivää toipuessa rankasta, mutta toisaalta niin mukavasta työrupeamasta.

Messuilla tapasimme paljon ihania, innostuneita ihmisiä. Tällä positiivisella energiapaketilla jaksaa taas pitkään arkista aherrusta.

Pakumme oli lastattu menomatkalla piripintaan viimeistä senttiä myöten, paluumatkalla olikin sitten jopa tyhjää tilaa. Tästä kuuluu kiitos asiakkaille; monen monta lankakerää, puikkoa, kangasmetriä ym jäi etelän käsityöihmisille.

Pakumme herätti ansaittua huomiota reissussa, olihan auton kylkeen teipattu isot tarrat, joissa kerrottiin savolaisten olevan liikkeellä ja naisellisuuden huipentumana teippaukset kertoivat kyseessä olevan asbestipurkufirman. Monet iloiset ilmeet näimme autoa purkaessamme ja täyttäessämme.

Itselleni tarttui messuilta mukaan Angorinan ihanaa silkkivillalankaa, josta meinasin huivin jossain vaiheessa virkata, ja ihan vain itselleni! Ostin myös pari Tilda-kirjaa. Tildaan taisin sitten minäkin hurahtaa...

Savossa onkin nyt hiihtolomaviikko, joten kaupallakin on ihan toisenlaista menoa odotettavissa; perheet liikkuvat yhdessä, eikä ihmisillä ole aivan niin kiire.

Tyttöni on Rovaniemellä hiihtoloman vietossa ja ikävähän siellä pienellä ihmisellä tuli. Lohtupuheluita on käyty pitkin päivää. Saapa nähdä, joutuuko iskä huomenna kääntämään auton nokan kohti pohjoista?